Tervetuloa kanssani oliiivöljyn ja Terra Cretan maailmaan. Olen löytänyt tämän ainutlaatuisen oliiviöljyn Kreetan saarelta tehdessäni kirjaa tuon ihmeellisen saaren ruokavaliosta - olinhan kuullut, että siellä eletään satavuotiaiksi!

Kreetalla tutustuin saaren oman Terra Creta oliiviöljyn koko tuotantoprosessiin pienten Koroneiki-oliivien poiminnasta öljyn puristukseen ja pullotukseen saakka. Olin vaikuttunut siitä, minkälaisella tarkkuudella ja rakkaudella oliiviöljy siellä valmistettiin. Vakuutuin näkemisestäni niin, että tästä ihanasta öljystä tuli samantien suosikkini.

Ensiluokkainen oliiviöljy kuuluu keittiööni yhtä itsestäänselvästi kuin suola ja pippuri. Käytän sitä sekä suolaiseen että makeaan ruoanlaittoon ja jaan tässä blogissani ohjeita kumpaankin. Kokeile oliiviöljyä ruoanlaittoon rohkeasti, vaikka saattaa kyllä käydä niin, että sinäkin menetät sydämesi…

Laskiainen lähestyy ja kuvioon kuuluu, että kelkkamäen jälkeen nautitaan pullaa. Se perinteinen tehdään perinteiseen pullataikinaan. Leikataan hattu pois ja lisätääm mantelimassaa väliin. Minun lapsuudessani tämä tämä syötiin syvältä lautaselta lämpimän maidon kera. Minusta se on edelleen ihanaa!

Haluaistko tänä jouluna syödä jotain muuta kuin possua? Eikö kalkkunakaan kiinnosta, mutta lihaa olisi kuitenkin kiva jossain muodossa pöytään nostaa. No, kuinka olisi pala mureaa karitsaa? Karitsanliha on maukasta, eikä maistu ollenkaan villalle, kun siitä poistaa keltaisen rasvan, jos sitä siinä on.

Suklaakakku on aina varma valinta, kun haluaa kantaa pöytään jotain, joka taatusti säväyttää ja jonka kimppuun halukkaasti käydään, vaikka juuri oltaisiin syöty muheva illallinen.

Peruna ja oliiviöljy – siinäpä ihan parhaat kaverit ja mitä maistuvin makupari. Ajattelepa vaikka ihania, rapeita perunalohkoja, jotka kypsyvät uunissa kullanruskeiksi, kun ne ensin marinoidaan rosmariinisilpulla maustetussa oliiviöljyssä.

Ihanaa, nyt niitä saa – puolukoita! Olen puolukkapiiraiden suuri ystävä. Niiden metsäisen kirpeä maku houkuttaa ottamaan aina palasen lisää, kunnes piirakasta ei ole kuin murut jäljellä. Tuntuu, että siinä haukkaa palasen terveyttä, kun metsän marjoja käsittelemättömänä nauttii. Siksi laitan aina myös tuoreita, sokeroimattomia marjoja ison lusikallisen piirakkapalan päälle.

Teen usein eri tavoin maustettuja banaanikakkuja, joita amerikkalaiset kutsuvat nimellä banana bread, vaikka ne makeita ovatkin. Ehkä nimi tulee leivonnaisen muodosta, kun se kypsennetään leipävuoassa ja leikataan kuten leipä.

Caprese eli Caprilainen tomaatti-mozzarellasalaatti on täydellinen hyvien raaka-aineiden liitto. Parhaimmillaan se on silloin, kun tomaatit ovat auringon kypsyttämiä ja täydellisen makeita. Mutta sellaisiahan ei Suomesta saa kuin kesällä – jos silloinkaan. Jotain on siis tehtävä...

Puoli kiloa vihanneksia päivässä pitäisi kuulemma terveenä pysyäkseen syödä. Joskus se on kyllä näillä leveysasteilla tähän vuodenaikaan työn ja tuskan takana. Puhumattakaan siitä, että ne aina saisi valmistettua jollain uudella, kivalla tavalla!

Yksi suosikkipastoistani on yksinkertainen, mutta ah - niin lämmittävän tulinen ja siksi juuri hyytävän kylmiin alkutalven säihin hyvin sopiva spaghetti aglio, olio e peperoncino eli öljyssä kypsytettyä valkosipuliaja tulista pikkuchiliä ja spaghettia. Se on nopea ja helppo tehdä, mutta on syytä valita hyvä oliiviöljy, sillä se on tämän kastikkeen perusta.